Keskustan kenttä ilmaisee tulevana viikonloppuna näkemyksensä puolueen seuraavasta puheenjohtajasta. Jäsenäänestyksessä mukana ovat kunniapuheenjohtaja Paavo Väyrynen, kansanedustaja Juha Sipilä sekä kansanedustaja ja varapuheenjohtaja Tuomo Puumala. Rovaniemellä paikasta kisaa vielä nykyinen varapuheenjohtaja Timo Kaunisto, joka ei kuitenkaan ole mukana jäsenäänestyksessä myöhäisen ilmoittautumisen takia.
Minun valinta on selvä. Haluan nähdä Keskustan puheenjohtajana Tuomo Puumalan. Miksi?
Tuomo tuntee kentän. Hän on toiminut Keskustanuorten puheenjohtajana ja sen jälkeen Keskustan varapuheenjohtajana. Kansanedustajana menossa on toinen kausi. Lisäksi hänellä on yli 10 vuoden kokemus kunta- ja maakuntatason politiikasta. Tuomo on kansanliikkeen kasvatti.
Tuomon persoona on valloittava. Hän on erinomainen kuuntelija ja se jos mikä on edellytys hyvälle johtajalle. Puumala osaa puhua, perustella ja mikä tärkeintä: kohdata ihmisiä. Aatepohja on kunnossa. Tuomo ei flirttaile markkinatalouden kanssa, eikä vie Keskustaa vasemmalle. Tuomo edustaa 2010-luvun alkiolaisuutta ja on vahvasti pienemmän puolella. Hän kantaa huolta alueiden, ihmisten ja sukupuolten välisestä tasa-arvosta. Neljästä puheenjohtajakandidaatista Tuomo on osannut juuri tämän viestin kiteyttää parhaiten.
Puoluekokoustaan parhaillaan käyvä SDP nuorensi puoluejohtoaan. Keskusta teki saman tempun kaksi vuotta sitten valitessaan varapuheenjohtajiksi kaksi alle 30-vuotiasta: Tuomo Puumalan lisäksi Annika Saarikko sai Keskustan kentän luottamuksen. Keskustan on tälläkin kertaa uskallettava nostaa nuoria puolueen johtoon, vain siten kykenemme vastaamaan kilpailevien puolueiden haasteeseen ja saamaan luottamusta myös uusilta äänestysikäisiltä sukupolvilta. Arvomme kestävät kyllä. Kriisi, jossa nyt olemme ei ole nuorten vaikuttajien aikaansaama, mutta he pystyvät johtamaan Keskustan uudelleen maan johtavaksi poliittiseksi voimaksi. Varapuheenjohtajavaalissa tukeni saavatkin Annika Saarikko sekä europarlamentaarikko Riikka Manner.
Keskustalaiset ympäri Suomen kantavat huolta puolueen tulevaisuudesta. Järjestökoneisto on ruosteessa, julkisuuskuvamme on saanut kolhuja. Tuomolla on tavoite. Se tavoite on tehdä Keskustasta maailman paras kansanliike. Siinä kansanliikkeessä jäsenistön näkemykset ohjaisivat johdon päätöksentekoa ja sisäisen riitelyn sijasta asioista keskusteltaisiin reilusti, mutta ei iltapäivälehtien lööpeissä. Järjestön kehittämisessa näen Tuomon ja puoluesihteeriksi tavoittelevan Antti Variksen välillä paljon yhteistä. Keskusta ei voi menestyä vaaleissa, jos emme kykene puhuttelemaan ja kohtaamaan ihmisiä myös uusilla keinoilla ja erottautumaan niin toiminnallamme kuin viestännällämme kilpailevista puolueista. Siksi muutos on uskallettava tehdä ja puoluejohtoon pyrkivien on myös kerrottava oma visionsa Keskustasta. Mihin suuntaan puolue kehittyisi, jos he sitä johtaisivat? Tuomo on oman visionsa kertonut kirjasessaan: Keskusta tulee takaisin. Sen voi ladata oheisesta linkistä.
perjantai, 25. toukokuuta 2012
keskiviikko, 16. toukokuuta 2012
Joensuun Elliksi
Ratkaisuja on taas tehty. Pitkän harkinnan jälkeen tein päätöksen muuttaa pysyvästi Joensuuhun. Suuria muutoksia ei ole edessä, olenhan asunut täällä jo vuodesta 2005. Kirjoitin ylioppilaaksi Joensuun lyseosta, yhden vuoden asuin Niittylahdessa opiskellessani näyttelijäntyötä Pohjois-Karjalan opistossa ja viimeiset kolme vuotta olen viihtynyt yliopistolla. Ensi syksynä elämää Joensuussa tulee täyteen seitsemän vuotta. Minulla on täällä ystävät, opiskelut, harrastukset ja työt.
Suurta dramatiikkaa päätökseen ei liity. Elämä on vain helpompaa, kun viikottain ei tarvitse ajaa Joensuun ja Kesälahden väliä. Varsinkin talviaikaan olin kohtuuttoman väsynyt. Jouduin usein lähtemään kesken iltapäiväluentojen, jotta ehdin Kesälahdelle illaksi kokoukseen. Takaisin Joensuuhun ajoin joko keskellä yötä tai aikaisin seuraavana aamuna. Toisinaan tätä tuli tehtyä useita kertoja viikossa. Omalle elämälle ei jäänyt juuri aikaa, kun kaikki energia piti käyttää automatkoihin ja kokoustamiseen. Pelkät kunnalliset luottamustoimet eivät olleet ainoita joiden takia ajelua kertyi, myös Keskustaan liittyvät yhdistykset vaativat aikaa. Viimeisen vuoden aikana olen jättänyt kokouksia väliin, mutta sekään ei tuntunut hyvältä ratkaisulta. Kun luottamustoimia (vaikka pieniäkin) ottaa vastaan, ne pitää myös hoitaa.
Uuden Kiteen valtuustotyöskentely ja osallistuminen kuntaliitoksen jälkeisiin prosesseihin kiehtoi. Kun on ollut voimakkaasti kuntaliitosta kannattamassa, pitäisi siitä minusta myös kantaa poliittinen vastuu asettumalla vaaleissa ehdolle. Vain siten kuntalaiset pääsevät ottamaan kantaa päättäjien toimintaan. Nuoria kaivataan valtuustoihin ja toivon todella, että jättämäni "tyhjiön" täyttää useita nuoria ja innokkaita valtuutettuja. Olen periaatteesta halunnut pitää kirjat Kesälahdella, sillä minua suututtaa keskittyminen ja nuorten pakkomuutot maaseudulta. En halua olla osa kehitystä, jossa henkinen pääoma valuu vain keskuksiin. Toivon yhä, että jonain päivänä voin palata ja asettua pysyvästi asumaan maalle.
Rehellistä on myöntää sekin, että toki pohdin vaalitaktikoinnin mahdollisuutta. Uusi Savo-Karjalan vaalipiiri tulevissa eduskuntavaaleissa laittaa jokaisen ehdokkuutta harkitsevan miettimään kampanjointiaan uudestaan. Tunkua ehdokaslistoille on todennäköisesti nykyistä enemmän ja savolaisten äänimäärät ovat luultavasti isompia, onhan väestöäkin siellä enemmän. Läpi pääseminen Pohjois-Karjalasta ei helpotu kenellekään. Teen edelleen töitä sen eteen, että voisin työskennellä päivän politiikassa. Eduskuntavaaleissa menestymiseen tarvitsen yhä Keski-Karjalan tuen, vaikkei sekään yksin riitä.
Tiedän myös, että Joensuussa valtuustopaikka on tiukemmassa kuin Kiteellä. Viime vaaleissa viimeinen läpi päässyt keskustalainen ehdokas keräsi 117 ääntä. Ajattelin kuitenkin, ettei taktikoinnilla todellisuudessa voi voittaa yhtään mitään. Kaikissa vaaleissa on mahdollisuus, ettei menekään läpi. Siksi tälläiset päätökset voi mielestäni tehdä vain ja ainoastaan sillä perusteella, minkä kokee oikeaksi. Politiikassa pärjää vain olemalla rehellinen itselleen, muulla tavalla toimiessaan alkaa pian kyynistymään eikä itsensä kanssa pysty elämään, tai ainakaan minä en pysty. Se on yksi tärkeimpiä asioita, jonka valtuustotyöskentely Kesälahdella on opettanut.
Maakunnalliset luottamustoimet Pohjois-Karjalan koulutuskuntayhtymän hallituksessa sekä Pohjois-Karjalan Keskustanuorten puheenjohtajana jatkuvat entiseen tapaan vuoden loppuun asti. Tulevana viikonloppuna yritän osallistua sunnuntaina Aurinkokunnan kevätmessuille, joten siellä ainakin on mahdollista minut tavata. Henkisesti olen yhtä kesälahtelainen tai puolkitteeläinen kuin tähänkin asti ;)
Suurta dramatiikkaa päätökseen ei liity. Elämä on vain helpompaa, kun viikottain ei tarvitse ajaa Joensuun ja Kesälahden väliä. Varsinkin talviaikaan olin kohtuuttoman väsynyt. Jouduin usein lähtemään kesken iltapäiväluentojen, jotta ehdin Kesälahdelle illaksi kokoukseen. Takaisin Joensuuhun ajoin joko keskellä yötä tai aikaisin seuraavana aamuna. Toisinaan tätä tuli tehtyä useita kertoja viikossa. Omalle elämälle ei jäänyt juuri aikaa, kun kaikki energia piti käyttää automatkoihin ja kokoustamiseen. Pelkät kunnalliset luottamustoimet eivät olleet ainoita joiden takia ajelua kertyi, myös Keskustaan liittyvät yhdistykset vaativat aikaa. Viimeisen vuoden aikana olen jättänyt kokouksia väliin, mutta sekään ei tuntunut hyvältä ratkaisulta. Kun luottamustoimia (vaikka pieniäkin) ottaa vastaan, ne pitää myös hoitaa.
Uuden Kiteen valtuustotyöskentely ja osallistuminen kuntaliitoksen jälkeisiin prosesseihin kiehtoi. Kun on ollut voimakkaasti kuntaliitosta kannattamassa, pitäisi siitä minusta myös kantaa poliittinen vastuu asettumalla vaaleissa ehdolle. Vain siten kuntalaiset pääsevät ottamaan kantaa päättäjien toimintaan. Nuoria kaivataan valtuustoihin ja toivon todella, että jättämäni "tyhjiön" täyttää useita nuoria ja innokkaita valtuutettuja. Olen periaatteesta halunnut pitää kirjat Kesälahdella, sillä minua suututtaa keskittyminen ja nuorten pakkomuutot maaseudulta. En halua olla osa kehitystä, jossa henkinen pääoma valuu vain keskuksiin. Toivon yhä, että jonain päivänä voin palata ja asettua pysyvästi asumaan maalle.
Rehellistä on myöntää sekin, että toki pohdin vaalitaktikoinnin mahdollisuutta. Uusi Savo-Karjalan vaalipiiri tulevissa eduskuntavaaleissa laittaa jokaisen ehdokkuutta harkitsevan miettimään kampanjointiaan uudestaan. Tunkua ehdokaslistoille on todennäköisesti nykyistä enemmän ja savolaisten äänimäärät ovat luultavasti isompia, onhan väestöäkin siellä enemmän. Läpi pääseminen Pohjois-Karjalasta ei helpotu kenellekään. Teen edelleen töitä sen eteen, että voisin työskennellä päivän politiikassa. Eduskuntavaaleissa menestymiseen tarvitsen yhä Keski-Karjalan tuen, vaikkei sekään yksin riitä.
Tiedän myös, että Joensuussa valtuustopaikka on tiukemmassa kuin Kiteellä. Viime vaaleissa viimeinen läpi päässyt keskustalainen ehdokas keräsi 117 ääntä. Ajattelin kuitenkin, ettei taktikoinnilla todellisuudessa voi voittaa yhtään mitään. Kaikissa vaaleissa on mahdollisuus, ettei menekään läpi. Siksi tälläiset päätökset voi mielestäni tehdä vain ja ainoastaan sillä perusteella, minkä kokee oikeaksi. Politiikassa pärjää vain olemalla rehellinen itselleen, muulla tavalla toimiessaan alkaa pian kyynistymään eikä itsensä kanssa pysty elämään, tai ainakaan minä en pysty. Se on yksi tärkeimpiä asioita, jonka valtuustotyöskentely Kesälahdella on opettanut.
Maakunnalliset luottamustoimet Pohjois-Karjalan koulutuskuntayhtymän hallituksessa sekä Pohjois-Karjalan Keskustanuorten puheenjohtajana jatkuvat entiseen tapaan vuoden loppuun asti. Tulevana viikonloppuna yritän osallistua sunnuntaina Aurinkokunnan kevätmessuille, joten siellä ainakin on mahdollista minut tavata. Henkisesti olen yhtä kesälahtelainen tai puolkitteeläinen kuin tähänkin asti ;)
perjantai, 11. toukokuuta 2012
Yhteinen Eurooppamme
Eurooppalaisessa politiikassa on riittänyt tapahtumia viime aikoina: Ranska valitsi itselleen uuden presidentin, Kreikassa parlamenttivaalien tulos yllätti kaikki, Serbiassa käydään sekä presidentin- että parlamentinvaaleja ja naapurissa Venäjällä valta vaihtui uus-vanhalle presidentti Putinille. Talouskriisi jyllää edelleen ja epävarmuutta on ilmassa. Suomalaiset tietävät hävettävän vähän mitään EU-politiikasta ja moni ei ole edes kiinnostunut koko aiheesta. Sisäpolitiikka ja jääkiekkolippujen (törkeät) hinnat kiinnostavat enemmän. Tällä viikolla vietettiin myös yhteistä Eurooppa päivää.
Kävin viikolla myös mainion keskustelun erään politiikasta kiinnostuneen nuoren kanssa. Hän pohti mahdollisuutta lähteä ehdolle kuntavaaleihin ja etsi omaa puoluettaan. Keskustakin oli yhtenä vaihtoehtona mukana. Kansainvälisyys ja suhtautuminen maahanmuuttoon ovat nuorelle sukupolvelle tärkeitä kysymyksiä, luulen että tärkeämpiä kuin moni osaa arvatakaan. Keskustan Eurooppa-politiikkaa oli vaikea avata lyhyesti ja yksinkertaisesti, sitä kun EU-politiikkamme ei todellakaan ole. Historiallisilla tekijöillä on oma painoarvonsa.
Jos Keskusta rakentaisi EU-politiikkaansa yksinkertaisesti Santeri Alkion näkemyksien varaan, olisimme voimakkaasti EU-myönteinen puolue. Alkio visioi jo satavuotta sitten seuraavasti: ”Kansojen liiton heimolaisajatuksena tulisi Euroopan niin ikään kiireesti ottaa harkitakseen kysymystä Euroopan yhdysvalloista. On ilmeistä, että oman rauhansa vuoksi Euroopan täytyy ruveta johtamaan politiikkaansa siihen, että valtojen väliltä katoaa tarve pitää yllä sotajoukkoja, tullirajoja ja eriarvoista rahaa."
Juuri näin on tapahtunut. EU näyttäytyy minulle ennenkaikkea rauhanliittona. Se sitoo Euroopan kansat toisiinsa, niin hyvinä kuin huonoina aikoina.
Viime sotien jälkeen Keskustan ulkopolitiikka oli reippaasti itään päin kallellaan, ja miksipä ei olisi ollut. Neuvostoliittoon suhtauduttiin pelkäävän ymmärtäväisesti ja Keskusta oli Kekkosen idänpolitiikan takaajana. Jäivätkö samalla suhteet muualle Eurooppaan hoitamatta, vai miksi EU:sta on tullut meille niin kipeä asia?
Suomen liittyminen Euroopan Unioniin tehtiin kansanäänestyksellä vuonna 1994. Tuolloin maata johti Esko Ahon luotsaama keskustavetoinen hallitus. Keskustalainen historiankirjoitus tulee muistamaan vuoden -94 puoluekokouksen. Tuossa kokouksessa Keskustan kenttä antoi tukensa kansanäänestykselle, vaikka todennäköisesti enemmistö keskustalaisista vastusti jäsenyyttä. Esko Aho piti puoluekokouksella tunteikkaan ja väkevän puheen, joka on yksi suomalaisen politiikan kaikkien aikojen merkkitävimpiä puheita. Keskustalle EU-jäsenyys on ollut tuskallinen prosessi, eikä vähiten tärkeiden maatalouskysymysten takia. EU-jäsenyys on siirtänyt maatalouspolitiikan kansainvälisille areenoille, eikä Suomen maailman pohjoisimpana maanviljelystä harjoittavana valtiona ole ollut helppoa sovittautua Keski-Eurooppaan luotuun järjestelmään. Vaikka EU muistaa maanviljelijöitä (ja ennenkaikkea suomalaisia kuluttajia) tukijärjestelmin, on kieltämättä kyseenalaista kuinka itsenäisiä 2010-luvun suomalaiset talonpojat ovat. Maaseutuhenkinen elämänkatsomus on joutunut EU:n myötä muuttumaan rajusti. Tämän kanssa Keskusta kipuilee välillä niin paljon, että unohdamme kaikki ne muut tärkeät kysymykset, joista Unionissa päätetään.
Rahaliittoon liittyminen oli toinen prosessi, josta vastasivat 90-luvun lopun sinipunavoimat. Paavo Lipponen ja Sauli Niinistö eivät enää kansalta kyselleet liitytäänkö vai jätetäänkö EMU:un liittymättä, linjana oli päästä kaikkiin mahdollisiin ytimiin. MTV 3 julkaisi viime joulukuussa pätkän vuoden 1998 kiihkeästä EMU-keskustelusta, jossa Aho varoittaa rahaliitossa olevista valuvioista ja liian heikkojen maiden mukaan ottamisesta. (Katso täältä). On hämmentävää, kuinka oikeaan Aho onnistui tuolloin osumaan, mutta jälkiviisaus on toki aina helpointa viisautta.
Suuren puolueen vahvuus ja heikkous ovat moninaiset mielipiteet. On tunnustettava reilusti se, että Eurooppa-politiikassa keskustalaiset voivat olla toistensa kanssa rajustikin eri mieltä. Omakaan EU-kantani ei ole kritiikitön, vaikka olenkin päässyt nauttimaan sekä vapaasta liikkuvuudesta että kansainvälisestä yhteistyöstä. En halua menettää kansallista itsemääräämisoikeuttamme saksalaisille tai ranskalaisille, vielä vähemmän monikansallisille pankeille tai liikemiehille. EU näyttäytyy suomalaisille liiaksi talouden eliittiryhmittymältä, eikä eri valtioiden välisenä ihmisiä yhdistävänä liittona.
Mielestäni Keskustassa laajasti ymmärretään, että EU:ssa ja rahaliitossa on ongelmia ja ne pitää ratkaista. Koko Unionin kaatuminen ei kuitenkaan ole sellainen ratkaisu, että se olisi kenellekään eduksi.
Kävin viikolla myös mainion keskustelun erään politiikasta kiinnostuneen nuoren kanssa. Hän pohti mahdollisuutta lähteä ehdolle kuntavaaleihin ja etsi omaa puoluettaan. Keskustakin oli yhtenä vaihtoehtona mukana. Kansainvälisyys ja suhtautuminen maahanmuuttoon ovat nuorelle sukupolvelle tärkeitä kysymyksiä, luulen että tärkeämpiä kuin moni osaa arvatakaan. Keskustan Eurooppa-politiikkaa oli vaikea avata lyhyesti ja yksinkertaisesti, sitä kun EU-politiikkamme ei todellakaan ole. Historiallisilla tekijöillä on oma painoarvonsa.
Jos Keskusta rakentaisi EU-politiikkaansa yksinkertaisesti Santeri Alkion näkemyksien varaan, olisimme voimakkaasti EU-myönteinen puolue. Alkio visioi jo satavuotta sitten seuraavasti: ”Kansojen liiton heimolaisajatuksena tulisi Euroopan niin ikään kiireesti ottaa harkitakseen kysymystä Euroopan yhdysvalloista. On ilmeistä, että oman rauhansa vuoksi Euroopan täytyy ruveta johtamaan politiikkaansa siihen, että valtojen väliltä katoaa tarve pitää yllä sotajoukkoja, tullirajoja ja eriarvoista rahaa."
Juuri näin on tapahtunut. EU näyttäytyy minulle ennenkaikkea rauhanliittona. Se sitoo Euroopan kansat toisiinsa, niin hyvinä kuin huonoina aikoina.
Viime sotien jälkeen Keskustan ulkopolitiikka oli reippaasti itään päin kallellaan, ja miksipä ei olisi ollut. Neuvostoliittoon suhtauduttiin pelkäävän ymmärtäväisesti ja Keskusta oli Kekkosen idänpolitiikan takaajana. Jäivätkö samalla suhteet muualle Eurooppaan hoitamatta, vai miksi EU:sta on tullut meille niin kipeä asia?
Suomen liittyminen Euroopan Unioniin tehtiin kansanäänestyksellä vuonna 1994. Tuolloin maata johti Esko Ahon luotsaama keskustavetoinen hallitus. Keskustalainen historiankirjoitus tulee muistamaan vuoden -94 puoluekokouksen. Tuossa kokouksessa Keskustan kenttä antoi tukensa kansanäänestykselle, vaikka todennäköisesti enemmistö keskustalaisista vastusti jäsenyyttä. Esko Aho piti puoluekokouksella tunteikkaan ja väkevän puheen, joka on yksi suomalaisen politiikan kaikkien aikojen merkkitävimpiä puheita. Keskustalle EU-jäsenyys on ollut tuskallinen prosessi, eikä vähiten tärkeiden maatalouskysymysten takia. EU-jäsenyys on siirtänyt maatalouspolitiikan kansainvälisille areenoille, eikä Suomen maailman pohjoisimpana maanviljelystä harjoittavana valtiona ole ollut helppoa sovittautua Keski-Eurooppaan luotuun järjestelmään. Vaikka EU muistaa maanviljelijöitä (ja ennenkaikkea suomalaisia kuluttajia) tukijärjestelmin, on kieltämättä kyseenalaista kuinka itsenäisiä 2010-luvun suomalaiset talonpojat ovat. Maaseutuhenkinen elämänkatsomus on joutunut EU:n myötä muuttumaan rajusti. Tämän kanssa Keskusta kipuilee välillä niin paljon, että unohdamme kaikki ne muut tärkeät kysymykset, joista Unionissa päätetään.
Rahaliittoon liittyminen oli toinen prosessi, josta vastasivat 90-luvun lopun sinipunavoimat. Paavo Lipponen ja Sauli Niinistö eivät enää kansalta kyselleet liitytäänkö vai jätetäänkö EMU:un liittymättä, linjana oli päästä kaikkiin mahdollisiin ytimiin. MTV 3 julkaisi viime joulukuussa pätkän vuoden 1998 kiihkeästä EMU-keskustelusta, jossa Aho varoittaa rahaliitossa olevista valuvioista ja liian heikkojen maiden mukaan ottamisesta. (Katso täältä). On hämmentävää, kuinka oikeaan Aho onnistui tuolloin osumaan, mutta jälkiviisaus on toki aina helpointa viisautta.
Suuren puolueen vahvuus ja heikkous ovat moninaiset mielipiteet. On tunnustettava reilusti se, että Eurooppa-politiikassa keskustalaiset voivat olla toistensa kanssa rajustikin eri mieltä. Omakaan EU-kantani ei ole kritiikitön, vaikka olenkin päässyt nauttimaan sekä vapaasta liikkuvuudesta että kansainvälisestä yhteistyöstä. En halua menettää kansallista itsemääräämisoikeuttamme saksalaisille tai ranskalaisille, vielä vähemmän monikansallisille pankeille tai liikemiehille. EU näyttäytyy suomalaisille liiaksi talouden eliittiryhmittymältä, eikä eri valtioiden välisenä ihmisiä yhdistävänä liittona.
Mielestäni Keskustassa laajasti ymmärretään, että EU:ssa ja rahaliitossa on ongelmia ja ne pitää ratkaista. Koko Unionin kaatuminen ei kuitenkaan ole sellainen ratkaisu, että se olisi kenellekään eduksi.
torstai, 3. toukokuuta 2012
Liitospäätöksiä
Kuntaliitos sitten saatiin aikaan ja sopijaosapuolet ovat kehuneet toisiaan kilpaa lehtien palstoilla. Hyvä niin, sillä tästähän se todellinen työ vasta alkaakin. Uuden kunnan muodostaminen puolessa vuodessa, kun samalle ajalle sattuvat vielä kuntavaalitkin, on haastava tehtävä. Jos lähtötilanne olisi ollut avoimen epävarma ja riitaisa, olisi todennäköisesti lopputuloskin ollut huono.
Olen käsitellyt liitosta, sen tarvetta, perusteita ja oikeutusta monissa kirjoituksissa. Tuntuu, että sanainen arkku on tältä erää tästä aiheesta aika tyhjä. Yksi projekti saatiin päätökseen, vaikka hanke edelleen jatkuukin. Toivon, etteivät uuden Kiteen asukkaat koe yhdistymistä negaation kautta ja suhtaudu päätökseen hanskat tiskiin -asenteella. Se ei ollut ainakaan päättäjien tarkoituksena, vaan päinvastoin löytää kasvun eväitä ja mahdollisuuksia selvitä tulevasta. Minusta linjaukset yhteistyön lisäämisestä Etelä-Karjalan ja Itä-Savon suuntaan tuntuvat ainakin Kesälahden näkökulmasta hyviltä vaihtoehdoilta. On matkailullista potentiaalia ja toivottavasti Parikkalan rajanylityspaikka saadaa avattua, jotta kaupankäynti rajan yli Venäjälle lisääntyy. Ei näillä seuduilla luovuttamalla pärjätä.
Politiikkaa tekevät aina ihmiset ja vuorovaikutustaidoilla ja ihmissuhteilla on yllättävän suuri merkitys päätöksenteossa. Se on inhimillistä ja luonnollista, mutta unohtuu monesti niin päättävältä porukalta kuin aktiivisilta kansalaisiltakin. Minusta Kiteen ja Kesälahden kuntaliitoksen syntymisessä avainasemassa olivat avoimuus ja luottamus. Kun prosessi eteni, tulivat niin viranhaltijat kuin päättäjätkin tutuiksi toistensa kanssa. Yhteinen tahtotila ja päämäärät löytyivät, alettiin luottaa toisiin. Toivon tämän luottamuksen ilmapiirin säilyvän, vaikka helppoa se ei tule olemaan.
Minua on kyselty useaan otteeseen ehdolle kuntavaaleihin Joensuuhun. Olen luvannut harkita asiaa, kunhan tiedän kuinka kuntaliitoksen käy. Ratkaisu on alkanut selkenemään, mutta pidän itselläni oikeuden harkita asiaa vielä toukokuun ajan. Päätökseen vaikuttavat monet tekijät, eikä tätäkään ratkaisua ole helppoa tehdä. Kyseessä on vähän sellainen henkilökohtainen kuntaliitos.
Olen käsitellyt liitosta, sen tarvetta, perusteita ja oikeutusta monissa kirjoituksissa. Tuntuu, että sanainen arkku on tältä erää tästä aiheesta aika tyhjä. Yksi projekti saatiin päätökseen, vaikka hanke edelleen jatkuukin. Toivon, etteivät uuden Kiteen asukkaat koe yhdistymistä negaation kautta ja suhtaudu päätökseen hanskat tiskiin -asenteella. Se ei ollut ainakaan päättäjien tarkoituksena, vaan päinvastoin löytää kasvun eväitä ja mahdollisuuksia selvitä tulevasta. Minusta linjaukset yhteistyön lisäämisestä Etelä-Karjalan ja Itä-Savon suuntaan tuntuvat ainakin Kesälahden näkökulmasta hyviltä vaihtoehdoilta. On matkailullista potentiaalia ja toivottavasti Parikkalan rajanylityspaikka saadaa avattua, jotta kaupankäynti rajan yli Venäjälle lisääntyy. Ei näillä seuduilla luovuttamalla pärjätä.
Politiikkaa tekevät aina ihmiset ja vuorovaikutustaidoilla ja ihmissuhteilla on yllättävän suuri merkitys päätöksenteossa. Se on inhimillistä ja luonnollista, mutta unohtuu monesti niin päättävältä porukalta kuin aktiivisilta kansalaisiltakin. Minusta Kiteen ja Kesälahden kuntaliitoksen syntymisessä avainasemassa olivat avoimuus ja luottamus. Kun prosessi eteni, tulivat niin viranhaltijat kuin päättäjätkin tutuiksi toistensa kanssa. Yhteinen tahtotila ja päämäärät löytyivät, alettiin luottaa toisiin. Toivon tämän luottamuksen ilmapiirin säilyvän, vaikka helppoa se ei tule olemaan.
Minua on kyselty useaan otteeseen ehdolle kuntavaaleihin Joensuuhun. Olen luvannut harkita asiaa, kunhan tiedän kuinka kuntaliitoksen käy. Ratkaisu on alkanut selkenemään, mutta pidän itselläni oikeuden harkita asiaa vielä toukokuun ajan. Päätökseen vaikuttavat monet tekijät, eikä tätäkään ratkaisua ole helppoa tehdä. Kyseessä on vähän sellainen henkilökohtainen kuntaliitos.
torstai, 26. huhtikuuta 2012
Hyvästä hallinnosta, aloitteista ja vähän liitoksestakin
Historiallinen päivä. Tänään kokoontuvat Kesälahden ja Kiteen valtuustot päättämään kuntaliitoksesta. Maakunnan pohjoispäässä Nurmeksen ja Valtimon liitos kuuluu olevan kaatumassa, miten lie käy meidän.
Viime metreille asti on riittänyt yllätyksiä, kun valtuutetut edellisessä (varsin riitaisassa) kokouksessaan moittivat huonoa ajankohtaa valtuuston kokoukselle. Kokousta päätettiin siirtää tuntia myöhemmäksi, jotta muutamien valtuutettujen aikataulut saataisiin paremmin sopimaan. Luottamushenkilöllä on kuntalain mukaan oikeus saada vapaata työstään kunnan toimielimen kokoukseen osallistumista varten, jos vapaasta sovitaan työnantajan kanssa. Tieto valtuuston kokouksen ajankohdasta oli ollut valtuutetuilla kuukausia etukäteen, joten aikaa töiden järjestämiseen olisi kyllä ollut. Yrittäjienkin luulisi ehtivän etsiä korvaavaa työvoimaa tai järjestää töitään, useamman kuukauden varoitusajalla. Kyse taisi olla enemmän mielensä pahoittamisesta ja tarpeesta ilmaista se jollain tavalla, jälleen.
Edellinen valtuuston kokous palautti hallitukselle uudelleen valmisteluun pitkän liudan aloitteita. Valtuusto toimi tilanteessa mielestäni oikein, sillä hyvän hallintotavan mukaista aloitteiden käsittelyä kovinkaan moni tiedoksi saatetuista aloitteista ei ollut nähnyt. Minua tympäsi oikein kunnolla viranhaltijoiden välinpitämättömyys valtuutettujen aloitteita kohtaan. Mukana oli lähes kolmen vuoden takaisia aloitteita, jotka olivat vain hukkuneet jonnekin. Muutkin valtuutetut antoivat noottia viranhaltijoille ja viesti on näyttänyt menevän perille, kun viime viikolla vihdoinkin kaksi Keskustan ryhmän tekemää valtuustoaloitetta saatiin päätökseen asti.Toivottavasti muidenkin ryhmien aloitteet saadaan käsitellyksi.
Toinen aloite koski nuorten vaikuttajaryhmän perustamista kuntaan. Sivistyslautakunta käsitteli asian lisälistalla ja totesi, ettei vaikuttajaryhmän perustamiselle tässä vaiheessa ole perusteita, kun kuntaliitosta pidetään lähes varmana. Päätös oli perusteltu, mutta jossitella voi aina. Parhaassa tapauksessa aloitteessa ehdotettu vaikuttajaryhmä olisi ehtinyt toimia Kesälahdella jo pari vuotta ja se olisi voinut ottaa kantaa esimerkiksi kuntaliitokseen ja tuoda nuorten näkökulmia ja toiveita esille.
Helsingin Sanomat uutisoi 14.4. nuorten vaikutusmahdollisuuksista, tai siitä, ettei niitä käytännössä ole. (Uutinen) Kuvatun kaltainen tilanne on varsin tavallinen monissa Pohjois-Karjalan kunnissa, ei vain Kesälahdella. Ehkä uusi Kitee huomioi nuoret kuntalaisensa nykyistä Kesälahtea paremmin.
Toinen aloite koski lähiruokaselvityksen tekemistä ja lähiruokahankintojen lisäämistä. Kunnanhallitus oli käsitellyt asian kokouksessaan ja asianosaiselle (tässä tapauksessa allekirjoittaneelle) päätös perusteluineen saatettiin tiedoksi. Esimerkillistä toimintaa.
Aloitteen toteuttaminen sinällään jäi hivenen vajaaksi, kun selkeää linjausta lähiruuan lisäämisestä ei tullut. Ongelmaksi nostettiin muun muassa tuotteiden saatavuus ja hinta. Uskon, että aihe pysyy kuitenkin esillä ja päättäjien sekä viranhaltijoiden mielissä. Kilpailuttaminen on tuonut omat kiemuransa myös ruokahankintoihin, mutta kouluttamalla toimijoita ja tekemällä strategisia päätöksiä lähiruuan lisäämiseksi on asiaa mahdollista muuttaa. Kiuruveden kunta Pohjois-Savossa on valtakunnan edelläkävijöitä lähiruuan käyttämisessä julkisissa ruokahankinnoissa. Kiinnostuneille lisätietoa tarjoaa MTK:n lähiruoka sivusto. Ehkä mahdollisen uuden Kiteen ruokahankinnoista vastaavat viranhaltijat ja muutama päättäjä voisivat tehdä opintomatkan Kiuruvedelle seuraavalla valtuustokaudella ja hyödyntää saamansa oppia omassa toimintaympäristössään?
Tunteikas valtuusto on tänään varmasti luvassa. Ajattelin valmistella lyhyen puheenvuoron, sillä minusta on oikein, että kuntalaiset ja äänestäjät saavat tietää valitsemiensa valtuutettujen perusteet päätöksille. Äänestäjät ottavat sitten aikanaan vaaleissa kantaa, kestävätkö valtuutettujen perustelut. Osa poliittista vastuunkantoa tämäkin. Kokous alkaa kello 16, toivottavasti lehterit täyttyvät yleisöstä. Yritän ehtiä viikonlopun aikana kirjoitella tunnelmia kokouksesta ja päätöksestä, oli se mikä hyvänsä. Lähden perjantaina Helsinkiin Keskustan puoluehallituksen ja -valtuuston kokouksiin, joten kiirettä pitää silläkin saralla. Junassa on kuitenkin aikaa kirjoitella.
Viime metreille asti on riittänyt yllätyksiä, kun valtuutetut edellisessä (varsin riitaisassa) kokouksessaan moittivat huonoa ajankohtaa valtuuston kokoukselle. Kokousta päätettiin siirtää tuntia myöhemmäksi, jotta muutamien valtuutettujen aikataulut saataisiin paremmin sopimaan. Luottamushenkilöllä on kuntalain mukaan oikeus saada vapaata työstään kunnan toimielimen kokoukseen osallistumista varten, jos vapaasta sovitaan työnantajan kanssa. Tieto valtuuston kokouksen ajankohdasta oli ollut valtuutetuilla kuukausia etukäteen, joten aikaa töiden järjestämiseen olisi kyllä ollut. Yrittäjienkin luulisi ehtivän etsiä korvaavaa työvoimaa tai järjestää töitään, useamman kuukauden varoitusajalla. Kyse taisi olla enemmän mielensä pahoittamisesta ja tarpeesta ilmaista se jollain tavalla, jälleen.
Edellinen valtuuston kokous palautti hallitukselle uudelleen valmisteluun pitkän liudan aloitteita. Valtuusto toimi tilanteessa mielestäni oikein, sillä hyvän hallintotavan mukaista aloitteiden käsittelyä kovinkaan moni tiedoksi saatetuista aloitteista ei ollut nähnyt. Minua tympäsi oikein kunnolla viranhaltijoiden välinpitämättömyys valtuutettujen aloitteita kohtaan. Mukana oli lähes kolmen vuoden takaisia aloitteita, jotka olivat vain hukkuneet jonnekin. Muutkin valtuutetut antoivat noottia viranhaltijoille ja viesti on näyttänyt menevän perille, kun viime viikolla vihdoinkin kaksi Keskustan ryhmän tekemää valtuustoaloitetta saatiin päätökseen asti.Toivottavasti muidenkin ryhmien aloitteet saadaan käsitellyksi.
Toinen aloite koski nuorten vaikuttajaryhmän perustamista kuntaan. Sivistyslautakunta käsitteli asian lisälistalla ja totesi, ettei vaikuttajaryhmän perustamiselle tässä vaiheessa ole perusteita, kun kuntaliitosta pidetään lähes varmana. Päätös oli perusteltu, mutta jossitella voi aina. Parhaassa tapauksessa aloitteessa ehdotettu vaikuttajaryhmä olisi ehtinyt toimia Kesälahdella jo pari vuotta ja se olisi voinut ottaa kantaa esimerkiksi kuntaliitokseen ja tuoda nuorten näkökulmia ja toiveita esille.
Helsingin Sanomat uutisoi 14.4. nuorten vaikutusmahdollisuuksista, tai siitä, ettei niitä käytännössä ole. (Uutinen) Kuvatun kaltainen tilanne on varsin tavallinen monissa Pohjois-Karjalan kunnissa, ei vain Kesälahdella. Ehkä uusi Kitee huomioi nuoret kuntalaisensa nykyistä Kesälahtea paremmin.
Toinen aloite koski lähiruokaselvityksen tekemistä ja lähiruokahankintojen lisäämistä. Kunnanhallitus oli käsitellyt asian kokouksessaan ja asianosaiselle (tässä tapauksessa allekirjoittaneelle) päätös perusteluineen saatettiin tiedoksi. Esimerkillistä toimintaa.
Aloitteen toteuttaminen sinällään jäi hivenen vajaaksi, kun selkeää linjausta lähiruuan lisäämisestä ei tullut. Ongelmaksi nostettiin muun muassa tuotteiden saatavuus ja hinta. Uskon, että aihe pysyy kuitenkin esillä ja päättäjien sekä viranhaltijoiden mielissä. Kilpailuttaminen on tuonut omat kiemuransa myös ruokahankintoihin, mutta kouluttamalla toimijoita ja tekemällä strategisia päätöksiä lähiruuan lisäämiseksi on asiaa mahdollista muuttaa. Kiuruveden kunta Pohjois-Savossa on valtakunnan edelläkävijöitä lähiruuan käyttämisessä julkisissa ruokahankinnoissa. Kiinnostuneille lisätietoa tarjoaa MTK:n lähiruoka sivusto. Ehkä mahdollisen uuden Kiteen ruokahankinnoista vastaavat viranhaltijat ja muutama päättäjä voisivat tehdä opintomatkan Kiuruvedelle seuraavalla valtuustokaudella ja hyödyntää saamansa oppia omassa toimintaympäristössään?
Tunteikas valtuusto on tänään varmasti luvassa. Ajattelin valmistella lyhyen puheenvuoron, sillä minusta on oikein, että kuntalaiset ja äänestäjät saavat tietää valitsemiensa valtuutettujen perusteet päätöksille. Äänestäjät ottavat sitten aikanaan vaaleissa kantaa, kestävätkö valtuutettujen perustelut. Osa poliittista vastuunkantoa tämäkin. Kokous alkaa kello 16, toivottavasti lehterit täyttyvät yleisöstä. Yritän ehtiä viikonlopun aikana kirjoitella tunnelmia kokouksesta ja päätöksestä, oli se mikä hyvänsä. Lähden perjantaina Helsinkiin Keskustan puoluehallituksen ja -valtuuston kokouksiin, joten kiirettä pitää silläkin saralla. Junassa on kuitenkin aikaa kirjoitella.
keskiviikko, 11. huhtikuuta 2012
On siis kevät...
Tervehdys pitkäpinnaisille blogini lukijoille. Pääsiäispyhinä sain palautetta, ettei blogista ole päässyt aikoihin lukemaan kuulumisiani ja oikeassapa olivat. Edellinen teksti on kuukauden takaa. Olen kuitenkin päättänyt olla kiusaamatta itseäni tämän harrastuksen suhteen: jos ei tekstiä synny, niin sitten ei synny. Koulutöistä ei samalla tavalla voi valita ja politiikkaakin joutuu harrastamaan (siis kokouksissa istumaan) vaikkei ihan aina huvittaisikaan. Onneksi yleensä kuitenkin huvittaa.
Koska minulla ei ole tällä hetkellä mitään erityisen suurta intohimoa käsitellä jo moneen kertaan blogissakin pyörinyttä kuntaliitosaihetta tai vielä vähemmän kumman kuumana käyvää Keskustan puheenjohtajakisaa, kirjoittelen vain lyhyesti kuulumisiani politiikan ulkopuolisesta elämästäni (jollainen ihme kyllä vielä löytyy ja josta yritän pitää kynsin hampain kiinni).
Ensinnäkin positiivisia uutisia työrintamalta. Maaliskuun alkupuolella minulle tarjottiin freelancer-toimittajan pestiä Keskustan pää-äänenkannattaja Suomenmaassa. Luonnollisesti otin tehtävän mielihyvin vastaan. Toistaiseksi olen kirjoittanut vasta yhden jutun, mutta toivon vapun jälkeen ja kouluhommien hellitettyä kirjottavani enemmänkin. Kaikenlaiset politiikkaa ja yhteiskuntaa koskevat juttuideat ovat tervetulleita ja niitä voi lähetellä vaikka sähköpostilla: katja.asikainen1(at)gmail.com
Koska freelancerin satunnaisilla juttukeikoilla ei vielä kovin leveästi eletä kävi minulla myös tuuri toisen työpaikan suhteen. Aloitan tällä viikolla edellisessä kirjoituksessa parjatun PKO:n omistamassa joensuulaisessa yökerhossa aputyöntekijänä. Perjantai- ja lauantaiyöt vietän jatkossa tiskin toisella puolella, mikä voi olla alkuun melkoinen kulttuurishokki kaltaiselleni bile-eläimelle, mutta kaikkeen kai tottuu.
Tällä haavaa näyttää kuitenkin siltä, että ensi kesän vietän pitkästä aikaa Joensuussa! Lukioaikoina olin mansikanmyyjänä täällä parinakin kesänä, mutta muutoin olen kesätyökokemukseni hankkinut lähinnä Kesälahdelta ja Kiteeltä. Minulla oli ikimuistoinen ja hauska viime kesä Koti-Karjalassa ja tykkäsin tehdä toimittajan hommia. Siksi vähän harmittaa, että tänä kesänä monet ikimuistoiset tapahtumat ja uskomattomat haastateltavat jäävät jonkun toisen raportoitavaksi. Onneksi nuo Suomenmaan juttukeikat vähän lievittävät tätä tuskaa.
Tuskasta puheenollen, lisää kuulumisia. Arvaattekin kai, että puhun tietenkin opiskeluistani. Yhtä tuskaa ne ovat jälleen tänä vuonna olleet. Syksyllä sain jonkun kurssin suoritettua, mutta rytmin ja motivaation löytäminen on ollut tolkuttoman vaikeaa. Kaksi edellistä vuotta yliopistossa ovat menneet enemmän tai vähemmän fiilistellessä, ovat suoritettavaksi jääneet vain ne kammottovan hankalat hallinto-oikeuden kurssit ja tuskaisen tylsät menetelmäopinnot. Virkamiesruotsi odottaa sentään ensi syksynä.
Päätin aloittaa kandidaattityöni kirjoittamisen, silläkin uhalla että osa ikäänkuin tarvittavista opinnoistani puuttuu. Pienoinen ihme se on jos työ tänä keväänä valmistuu. Aiheeksi valikoitui tuttu kuntaliitos, tällä kertaa journalistisesta näkökulmasta. Vertailen diskurssianalyysin avulla Karjalaisen ja Itä-Savon uutisointia Kesälahden kuntaliitoksesta. Sen enempää kantaa päättäjien perusteluista tai päätöksistä en aio (enkä oman asemani vuoksi voisikaan) ottaa, mutta koska aihe on tuttu ja viestintäala tulevaisuuden mahdollisena työpaikkana kiinnostaa, löytyi aihe varsin helposti. Itse tutkimus ja sen kirjoittaminen on paljon tahmeampaa..
Minun piti myös hakea vaihto-opiskelemaan helmikuussa, mutta erinäisten mutkien ja informaatiokatkosten takia se jäi. Päätin kuitenkin yrittää hakea täydennyshaussa, jolloin vaihto-opiskeluni alkaisi ensi tammikuussa. Todennäköisesti lähden Iso-Britanniaan, sillä englanti on ainoa kieli jolla saattaisin pärjätä edes jollain tavalla vieraassa maassa ja ympäristössä. Jostain syystä Itä-Eurooppa kiehtoisi myös..
Semmoisia tällä erää tänne. Maaliskuussa oli kuitenkin aihetta juhlaan, kun ensin ainejärjestöni Praxis voitti himoituin yliopiston sählyliigan mestaruuden ja pian sen jälkeen samainen ainejärjestö vietti kunniakkaan taipaleensa kunniaksi 25. akateemista vuosijuhlaansa syöden, juoden, puheita kuunnellen ja niitä pitäen sekä laulaen. Näin ihastuttavia olimme silloin puheenjohtaja S. Sorosen kanssa.
Koska minulla ei ole tällä hetkellä mitään erityisen suurta intohimoa käsitellä jo moneen kertaan blogissakin pyörinyttä kuntaliitosaihetta tai vielä vähemmän kumman kuumana käyvää Keskustan puheenjohtajakisaa, kirjoittelen vain lyhyesti kuulumisiani politiikan ulkopuolisesta elämästäni (jollainen ihme kyllä vielä löytyy ja josta yritän pitää kynsin hampain kiinni).
Ensinnäkin positiivisia uutisia työrintamalta. Maaliskuun alkupuolella minulle tarjottiin freelancer-toimittajan pestiä Keskustan pää-äänenkannattaja Suomenmaassa. Luonnollisesti otin tehtävän mielihyvin vastaan. Toistaiseksi olen kirjoittanut vasta yhden jutun, mutta toivon vapun jälkeen ja kouluhommien hellitettyä kirjottavani enemmänkin. Kaikenlaiset politiikkaa ja yhteiskuntaa koskevat juttuideat ovat tervetulleita ja niitä voi lähetellä vaikka sähköpostilla: katja.asikainen1(at)gmail.com
Koska freelancerin satunnaisilla juttukeikoilla ei vielä kovin leveästi eletä kävi minulla myös tuuri toisen työpaikan suhteen. Aloitan tällä viikolla edellisessä kirjoituksessa parjatun PKO:n omistamassa joensuulaisessa yökerhossa aputyöntekijänä. Perjantai- ja lauantaiyöt vietän jatkossa tiskin toisella puolella, mikä voi olla alkuun melkoinen kulttuurishokki kaltaiselleni bile-eläimelle, mutta kaikkeen kai tottuu.
Tällä haavaa näyttää kuitenkin siltä, että ensi kesän vietän pitkästä aikaa Joensuussa! Lukioaikoina olin mansikanmyyjänä täällä parinakin kesänä, mutta muutoin olen kesätyökokemukseni hankkinut lähinnä Kesälahdelta ja Kiteeltä. Minulla oli ikimuistoinen ja hauska viime kesä Koti-Karjalassa ja tykkäsin tehdä toimittajan hommia. Siksi vähän harmittaa, että tänä kesänä monet ikimuistoiset tapahtumat ja uskomattomat haastateltavat jäävät jonkun toisen raportoitavaksi. Onneksi nuo Suomenmaan juttukeikat vähän lievittävät tätä tuskaa.
Tuskasta puheenollen, lisää kuulumisia. Arvaattekin kai, että puhun tietenkin opiskeluistani. Yhtä tuskaa ne ovat jälleen tänä vuonna olleet. Syksyllä sain jonkun kurssin suoritettua, mutta rytmin ja motivaation löytäminen on ollut tolkuttoman vaikeaa. Kaksi edellistä vuotta yliopistossa ovat menneet enemmän tai vähemmän fiilistellessä, ovat suoritettavaksi jääneet vain ne kammottovan hankalat hallinto-oikeuden kurssit ja tuskaisen tylsät menetelmäopinnot. Virkamiesruotsi odottaa sentään ensi syksynä.
Päätin aloittaa kandidaattityöni kirjoittamisen, silläkin uhalla että osa ikäänkuin tarvittavista opinnoistani puuttuu. Pienoinen ihme se on jos työ tänä keväänä valmistuu. Aiheeksi valikoitui tuttu kuntaliitos, tällä kertaa journalistisesta näkökulmasta. Vertailen diskurssianalyysin avulla Karjalaisen ja Itä-Savon uutisointia Kesälahden kuntaliitoksesta. Sen enempää kantaa päättäjien perusteluista tai päätöksistä en aio (enkä oman asemani vuoksi voisikaan) ottaa, mutta koska aihe on tuttu ja viestintäala tulevaisuuden mahdollisena työpaikkana kiinnostaa, löytyi aihe varsin helposti. Itse tutkimus ja sen kirjoittaminen on paljon tahmeampaa..
Minun piti myös hakea vaihto-opiskelemaan helmikuussa, mutta erinäisten mutkien ja informaatiokatkosten takia se jäi. Päätin kuitenkin yrittää hakea täydennyshaussa, jolloin vaihto-opiskeluni alkaisi ensi tammikuussa. Todennäköisesti lähden Iso-Britanniaan, sillä englanti on ainoa kieli jolla saattaisin pärjätä edes jollain tavalla vieraassa maassa ja ympäristössä. Jostain syystä Itä-Eurooppa kiehtoisi myös..
Semmoisia tällä erää tänne. Maaliskuussa oli kuitenkin aihetta juhlaan, kun ensin ainejärjestöni Praxis voitti himoituin yliopiston sählyliigan mestaruuden ja pian sen jälkeen samainen ainejärjestö vietti kunniakkaan taipaleensa kunniaksi 25. akateemista vuosijuhlaansa syöden, juoden, puheita kuunnellen ja niitä pitäen sekä laulaen. Näin ihastuttavia olimme silloin puheenjohtaja S. Sorosen kanssa.
tiistai, 13. maaliskuuta 2012
Rumien ja Yksinäisten PKO
Olen mukana tsemppaassa Pohjois-Karjalan Osuuskaupun asiakasomistajavaaleissa vaalilista D:tä, kansankielellä "Rumien ja Yksinäisten PKO". Opiskelijoiden keskinäisestä vitsistä on muodostunut vakavasti otettava ja kriittinen kansanliike, joka on saanut osuuskaupan johtoportaan puntin tutisemaan ja median kiinnostumaan. Mistä on oikein kyse?
Rumien ja Yksinäisten PKO on alunperin yhteiskuntapolitiikan opiskelijoista muodostuneen kaveriporukan päähänpisto. Ensimmäisenä opiskeluvuotena perustimme Penttilän Seudun Rumat Poikamiehet r.y:n (rekisteröitymätön yhteenliittymä).
Kaikki lähti vuosikurssimme poikien yksinäisistä illoista. Tuolloin suurin osa kaveriporukastamme asui tai oli asunut Joensuun Penttilässä. Yhteiset kiinnostuksen kohteet sekä poikamieselämä: Rumat Poikamiehet olivat syntyneet.
Porukan alkuperäisenä tarkoituksena oli tehdä itsensä tarpeettomaksi ja jättää yksinäisyys menneisyyteen. Siis löytää naisseuraa. Rumista Poikamiehistä tuli kuitenkin hyvin pian ilmiö, joka ei katsonut enää asuinpaikan tai sukupuolen rajoja. Itse sain kunnian tulla kutsutuksi jäseneksi ja minut nimettiin unelmien poikamiestytöksi. Tästä tittelistä olen pitänyt kynsin hampain kiinni, toistaiseksi menestyksekkäämmin kuin yksikään poikamiehistä. Miesjäsenet ovat ehtineet seurustella ja erota kuka pidemmistä, kuka lyhyemmistä suhteistaan, mutta useista yrityksistä huolimatta Kesälahdelle ei ole vävykokelaita saatu näytille.
Olemme saavuttaneet (kyseenalaista?) mainetta opiskelijapiireissä julkaisemalla muun muassa oman vappulehden sekä haalarimerkin. Keskustan puheenjohtaja Mari Kiviniemi on kunniajäsenemme (hänet toivotettiin tervetulleeksi eräässä Keskustan vaalitilaisuudessa yliopistolla viime keväänä). Lisäksi valmistamme kotiviiniä, Chateau de Penttilää (tuttujen kesken chattista). Myös tämä tuote on saavuttanut kuuluisuutta aina ulkomaita myöten!
Kyseessä on siis lähinnä yhteiskuntatieteilijöistä koostuva kaveriporukka. Monet ovat poliittisesti aktiivisia eri puolueissa, mutta se ei ole ystävyyttämme estänyt. Idea PKO:n vaaleihin osallistumisesta lähti viime syksynä ylioppilaskunnan edustajistovaalien jälkeen. Olimme ottaneet puolueryhmien välillä aika tiukastikin yhteen vaalitaiston melskeissä, mutta jostain nousi silti ajatus: mitä seuraavaksi? Porukka piti saadaa uudelleen kasaan ja jotain oheisohjelmaa opiskelujen rinnalle kaivattiin. Yhdistäväksi tekijäksi nousi Pohjois-Karjalan Osuuskauppa ja sen monopoliasema maakunnassa, erityisesti Joensuun ravintolaelämässä. Tuumasta toimeen. Kieli poskessa heitetty idea osuuskaupan vaaleihin osallistumisesta ja "Penttilän kansannoususta" muuttui todeksi ja lähdimme rekryämään ehdokkaita listallemme. Ehdokaslista keräsi 28 jäsentä jokaisesta eduskuntapuolueesta, paitsi RKP:stä ja perussuomalaisista. Lisäksi merkittävä joukko on poliittisesti sitoutumattomia, aiheen tärkeäksi kokevia aktiivisia kansalaisia. Sosiaalinen media on ollut ainoa kanava, jolla olemme vaalityötä tehneet. Tähän päivään asti.
Tänään otimme ja repäisimme vaalitempauksen muodossa. Rumien ja Yksinäisten PKO vaatii avoimuutta vaaleihin. Kyselimme edellisten vaalien tuloksia ensimmäistä kertaa joulukuussa ja sen jälkeen useita kertoja. Vaalisääntö oli saatavissa vain erikseen pyytämällä postitse. Tuloksia emme saaneet, ennenkuin päädyimme järjestämään mielenilmauksen. Kutsuimme paikalle PKO:n johtoa sekä mediaa. Perjantaina alkoivat sitten puuhamiesten puhelimet soida.
PKO:sta pahoitteltiin etteivät edellisten vaalien tulokset olleet tavoittaneet meitä ja ne luvattiin antaa. PKO:sta ilmoitettiin, ettei tuloksia ole julkistettu, koska joku voi pahoittaa mielensä. (Mikä peruste tämä on????)
Samalla osuuskauppa esitti toiveen, ettei mielenosoitusta järjestettäisi. Avoimen demokratian ja vapaan kansalaisyhteiskunnan hengessä päätimme kuitenkin järjestää mielenilmauksen ja mennä porukalla äänestämään Siihtalan ABC:lle. Samalla nautimme osuuskaupan tarjoamat vaalikahvit.
Kutsuimme PKO:n luovuttamaan vaalitulokset Siihtalan ABC:n pihalle. Johto ilmoitti, etteivät he luovuta tuloksia julkisesti. Tulokset haettiin siis erikseen suljetuin ovin pääkonttorista, kunhan pyhästi vannoimme ettemme niitä julkista.
Pohjois-Karjalan Osuuskauppa käyttää maakunnassa suurta valtaa. Sen vuosittaiset investoinnit ovat 16-18 miljoonan euron välillä, kun esimerkiksi Joensuun kaupunki investoi vuosittan "vain" noin 10 miljoonan euron edestä. Asiakasomistajia on 61 000 ja työntekijöitä noin 1000. Valtaa on. Kun PKO on investoinut ja levittäytynyt yhä uusille ja uusille alueille on sen yksinvaltius lisääntynyt. Terve kilpailu on kärsinyt, lähes kadonnut.
Vaalilistat on nimetty mielikuvituksettomasti aakkosjärjestyksessä, mahdollisuutta oman nimen antamiseen ei ollut. Mistä asiakasomistajat voivat tietää, mitä asiaa tai aatetta listat kannattavat? Minua ainakin kiinnostaisi, millaiselle porukalle ääneni annan (tosin en ole asiakasomistaja vain ainoastaan rinnakkaiskortin haltija, joten äänioikeuttahan en näissä vaaleissa käytä). Lisää tietoa vaaliteemoistamme löytyy kotisivuiltamme.
Media huomioi näyttävästi tempauksemme. Päivän tapahtumista, perusteistamme ja yllättävistä käänteistä voitte lukea ylioppilaslehti Uljaasta, MTV3:n nettiuutisista (huomaa raflaava otsikko) sekä Pohjois-Karjalan radion sivuilta. Erityisesti Uljaan toimittaja joutui mielenkiintoisen sensuurin kohteeksi..
PKO:n johto on jo reagoinut ja ilmoittanut että vaalilistat aiotaan poistaa seuraavissa vaaleissa. Yksi vaalilista ei mielestämme ratkaise ongelmaa, joka osuuskauppaan on pesiytynyt vaan kertoo enemmänkin johdon herkkähipiäisyydestä. Osuuskaupalla on ollut Pohjois-Karjalassa vahva asema ja siloitellun hyvä maine. Pientä kritiikkiä on syytä kestää, varsinkin kun se tapahtuu opiskelijahuumorilla höystettynä pilke silmäkulmassa.
 |
| Asiakasomistajat Joensuun torilla. |
 |
| Otimme banderollissamme kantaa myös ajankohtaiseen AKT:n kiistaan. |
keskiviikko, 7. maaliskuuta 2012
Mitä hallitus vielä voisi meiltä viedä?
Kyllä otti päähän ja rankasti, kun tuo uuden vaalipiirijaon kompromissi esitettiin. Sinipunahallitus ei anna ensimmäistäkään positiivista uutista Pohjois-Karjalaan. Piti oikein listata kaikki ne teot joita hallitus on ehtinyt maakunnan iloksi saada aikaan: Kontioniemen varuskunnan lakkauttaminen, kahden vastaanottokeskuksen lakkauttaminen, hätäkeskus Kuopioon, Pyhäselän ja Juuan vankiloita uhkaa lakkutus, Humakin koulutus Niittylahdessa lopetetaan, AMK:n koulutuspaikkoja vähennetään, toisenasteen koulutuksen määrärahoja leikataan ja todennäköisesti pieniltä lukioilta lopetetaan niille annettu valtion tuki, metsäkeskusta ei sijoitettu Joensuuhun, kunnat pistetään pakolla yhteen ja maakuntaliitoilta uhataan viedä valta aluekehityksen koordinoimiseen...
Jos listaa halutaan vielä jatkaa niin toki sitä osataan ihan oman maakunnan voiminkin samassa hengessä: jätteenpolttolaitoksen sijoittaminen Puhokseen näyttää vaikealta, yliopisto irtisanoo ja lomauttaa henkilöstään sekä vähentää aloituspaikkoja ja Botaniaa uhkaa sulkeminen.
En puutu nyt talouslukuihin, väestömääriin tai äänikynnykseen. Analyyttisemman kirjoituksen voin tehdä aikanani. Nyt kerron vain miltä minusta tuntuu.
Minua harmittaa, masentaa ja mieli tekisi pettymyksestä muutama kyynelkin vuodattaa. Ei vain vaalipiiriuudituksen takia, vaan koko tuon synkän listan takia, jonka tuohon kirjoitin.
Minulla on elämä edessä, opiskelut kesken ja vain taivas rajana. Maailman ja kotiseudunkin piti olla mahdollisuuksia täynnä. Olen sanonut haluavani asua täällä ja jos joskus jälkikasvua saan, kasvattaa myös heidät Pohjois-Karjalassa. Täällä on ollut hyvä elää ja tunnen kuuluvani tänne. Näillä päätöksillä ja jatkuvalla lyömisellä murennetaan vahvinkin kotiseutuhenki ja nuorten ihmisten usko tulevaisuuteen.
Rakastan Pohjois-Karjalaa, tämä on minun sielunmaisemani. Tuntuu hirveältä, miten kylmästi ja välinpitämättömästi maan johto voi suhtautua kotiseutuuni. Ei edes kannata yrittää. Mitä tänne jää ja kuka meitä arvostaa? Olemme roskasakkia, pelkkä kuluerä ja ongelma Suomen valtiolle. B-luokan kansalaisia. Jaan sen tuskan, joka Pohjois-Karjalassa vallitsee.
Tämä hallitus on täysin vieraantunut Salpausselän yläpuolisen Suomen todellisuudesta.
Jos listaa halutaan vielä jatkaa niin toki sitä osataan ihan oman maakunnan voiminkin samassa hengessä: jätteenpolttolaitoksen sijoittaminen Puhokseen näyttää vaikealta, yliopisto irtisanoo ja lomauttaa henkilöstään sekä vähentää aloituspaikkoja ja Botaniaa uhkaa sulkeminen.
En puutu nyt talouslukuihin, väestömääriin tai äänikynnykseen. Analyyttisemman kirjoituksen voin tehdä aikanani. Nyt kerron vain miltä minusta tuntuu.
Minua harmittaa, masentaa ja mieli tekisi pettymyksestä muutama kyynelkin vuodattaa. Ei vain vaalipiiriuudituksen takia, vaan koko tuon synkän listan takia, jonka tuohon kirjoitin.
Minulla on elämä edessä, opiskelut kesken ja vain taivas rajana. Maailman ja kotiseudunkin piti olla mahdollisuuksia täynnä. Olen sanonut haluavani asua täällä ja jos joskus jälkikasvua saan, kasvattaa myös heidät Pohjois-Karjalassa. Täällä on ollut hyvä elää ja tunnen kuuluvani tänne. Näillä päätöksillä ja jatkuvalla lyömisellä murennetaan vahvinkin kotiseutuhenki ja nuorten ihmisten usko tulevaisuuteen.
Rakastan Pohjois-Karjalaa, tämä on minun sielunmaisemani. Tuntuu hirveältä, miten kylmästi ja välinpitämättömästi maan johto voi suhtautua kotiseutuuni. Ei edes kannata yrittää. Mitä tänne jää ja kuka meitä arvostaa? Olemme roskasakkia, pelkkä kuluerä ja ongelma Suomen valtiolle. B-luokan kansalaisia. Jaan sen tuskan, joka Pohjois-Karjalassa vallitsee.
Tämä hallitus on täysin vieraantunut Salpausselän yläpuolisen Suomen todellisuudesta.
sunnuntai, 4. maaliskuuta 2012
Fantastinen Nightwish
Koska viimeisimmät päivitykset ovat käsitelleet vain lähinnä kunta- ja maakuntatason politiikkaa, laitetaan tähän pieni välipala. Pääsin kuluneella viikolla osallistumaan pariinkin keskustelutilaisuuteen, jotka käsittelivät kuntauudistusta ja sieltä saattoi mukaan tulla taas uusia ajatuksia. Joten ainakin yhden kirjoituksen aluehallinnosta saatte luettavaksanne ensi viikon aikana. Sitten yritän keskittyä vaikka opiskelijapolitiikkaan tai johonkin muuhun aiheeseen.
Nightwish aloitti uuden Imagenaerum kiertueensa Joensuusta viime perjantaina. Minäkin olin paikalla ja olipa melko massiivinen musiikkielämys. Koko keikka oli viimeisen päälle harkittu ja jokainen yksityiskohta tarkasti mietitty. Pakko ihailla bändiä. Harva yritys tai yksityinen ihminen tuo Kiteelle ja Pohjois-Karjalalle niin paljon positiivista mainetta, kuin Nightwish. Keikka oli upea, toivottavasti bändi osuu kohdalle myös ensi kesän festareilla. Odotan myös mielenkiinnolla Nightwish elokuvaa, jonka pitäisi kai tulla levitykseen kevään tai kesän aikana. Holopaisen Tuomas on elävä esimerkki siitä, ettei mikään ole mahdotonta kun antaa luovuudelle ja mielikuvitukselle vapauden lentää ja jaksaa yrittää.
Nightwish aloitti uuden Imagenaerum kiertueensa Joensuusta viime perjantaina. Minäkin olin paikalla ja olipa melko massiivinen musiikkielämys. Koko keikka oli viimeisen päälle harkittu ja jokainen yksityiskohta tarkasti mietitty. Pakko ihailla bändiä. Harva yritys tai yksityinen ihminen tuo Kiteelle ja Pohjois-Karjalalle niin paljon positiivista mainetta, kuin Nightwish. Keikka oli upea, toivottavasti bändi osuu kohdalle myös ensi kesän festareilla. Odotan myös mielenkiinnolla Nightwish elokuvaa, jonka pitäisi kai tulla levitykseen kevään tai kesän aikana. Holopaisen Tuomas on elävä esimerkki siitä, ettei mikään ole mahdotonta kun antaa luovuudelle ja mielikuvitukselle vapauden lentää ja jaksaa yrittää.
torstai, 1. maaliskuuta 2012
Pohjois-Karjalan prikaatin puolesta
Tuli käytyä viime tiistaina Kalevalan päivän kunniaksi Helsingissä osoittamassa mieltä Pohjois-Karjalan prikaatin puolesta. Lähtö oli aamulla klo:06:00 Joensuusta. Uni olisi maittanut, mutta kiihkeä tunnelma ja usko yhteiseen asiaan karisti pian unihiekat silmistä. Täytyy vielä erikseen kehua matkalla olijoiden keskuudessa vallinnutta tunnetta. Ihmisillä oli vahva usko yhteiseen asiaan ja puoluerajoja ei kyselty. Olimme Pohjois-Karjalan puolesta, ikään, paikkakuntaan, sukupuoleen tai puoluekirjaan katsomatta. Maakuntahenki on voimissaan. Tässä kuvasarjaa reissulta!
 |
| Suomenliput liehuivat jo muutenkin salossa, mutta tytöillä oli omakin matkassa. Kuvassa Oona ja Sanna. |
 |
| Tästä kuvasta erottuu hyvin miten kammottava keli Helsingissä oli. Meillä oli plakaatteja ja kylttejä mukana ja välillä tuuli oli niin kovaa, että meinattiin kaatua kylttien kanssa. Mediaa oli runsaasti paikalla ja keskiviikon A-studiossa näytettiin jo juttu reissusta. |
 |
| Kontiolahden kunnanvaltuuston puheenjohtaja Mika Kuusela luovutti puolustusvaliokunnan jäsenille ja eduskuntaryhmien edustajille vetoomuksen prikaatin säilyttämisen puolesta. Eduskuntaryhmien puheenjohtajista vain Kimmo Tiilikainen oli paikalla. Pohjois-Karjalan omista kansanedustajista muut rohkenivat puheenvuoron käyttää ja lupasivat ainakin sympatiaa. Ainoastaan kokoomuksen Pekka Ravi ei myötätuntoa mielenosoittajille osoittanut. Bussissa Ravin käytös ja edellisen päivän kommentit kirvoittivat bussimatkalaisissa monenlaisia tunteita.. Ministerit sorvasivat samaan aikaan säätytalolla uusia säästösuunnitelmia. |
 |
| Kuvaa mielenosoitusjoukosta |
 |
| Ja vielä kuva yhdestä äänekkäästä mielenosoittajasta. :) |
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)